Kirjoitan joskus itselleni tällaisia sparraustekstejä/motivaatiopuheita ylläpitääkseni elämänhalua ja vähentääkseni ahdistusta, jota minulla joskus esiintyy. Uskon, että kirjoittamalla asiat menevät kaaliin paremmin kuin vain lukemalla tai mielessään ajattelemalla. Tänään, kun ei ollut mitään tekemistä, päätin kirjoittaa itselleni läjän positiivisuutta vahvistavia tekstinpätkiä ja nyt keksin jakaa lopputuloksen tässä blogissa. Asiathan tulevat todemmiksi, kun ne jakaa, vai mitä?

Olen päättänyt ottaa tukevan otteen elämästä ja tarttua asioihin, jotka painavat, ja laittaa ne kuntoon. Aion myös kohentaa itsetuntoani ajattelemalla itsestäni hyviä asioita.

Itsetunto kohenee, kun tietoisesti kehuu mielessään itseään ja muistelee niitä hetkiä, kun on suoriutunut jostain hyvin. Näille kokemuksille tulee antaa painoarvoa ja itseään tulee kiittää niistä. Tällaisia hetkiä elämässäni ovat olleet esimerkiksi sellaiset, kun olen uskaltanut sanoa vaikkapa jostain sellaisesta asiasta, jonka sanominen on jännittänyt minua paljon. Olen uskaltautunut hoitamaan asian esimerkiksi viestitse ja sen jälkeen on tullut hyvä olo ja voittajafiilis. Näissä onnistumisissa on hyvä viipyä ja miettiä sellaisia ajatuksia, että minä kyllä osaan, pystyn ja pärjään. Kun vain luotan itseeni, olen paras ”asianajaja” itselleni ja saan toivomani asiat vietyä maaliin.

Mielenterveyden ylläpitämiseksi on tärkeää ryhtyä tuumasta toimeen asioiden eteenpäin viemiseksi ja karistaa turhat pelot ja huolet pois. Pelot ja huolet ovat usein vain pääni sisällä eikä niistä tiedä kukaan muu kuin minä itse, joten voin aivan hyvin jättää ne syrjään ja edetä tiellä kohti tavoitteideni saavuttamista. Toki jos alan yhtäkkiä määrätietoiseksi ja päättäväiseksi, asia voi herättää lähipiirissä vähän ihmetystä, sillä olen pitkän aikaa ollut vetäytyvä ja välillä kai vähän masentunutkin. Tämä on kuitenkin vain normaali reaktio muutokseen eikä tarkoita, etteikö minulla olisi lupa ryhdistäytyä ja ottaa elämäni ohjaksista kiinni. Aina, kun jokin muuttuu, se aluksi kummastuttaa, mutta pian uusi asiaintila normalisoituu ja kaikki ymmärtävät, että näinhän niiden asioiden kuuluukin olla.

On tärkeää, että muutos lähtee itsestä eikä toisten aloitteesta. Tunnen suurta ahdistusta silloin, kun koen, että minua pakotetaan johonkin, mihin en ole vielä valmis. Toisaalta on tärkeää, että on joku, joka lempeästi potkii tiellä eteenpäin ja rohkaisee ottamaan askeleita, sillä yksin jäädessä sitä keksii aina jonkin verukkeen sille, miksi juuri tänään en voi edistää tavoitteitani tai laittaa kuntoon jotain pientä asiaa, joka on pitkään vaivannut.

Kun pääsee eteenpäin tiellään kohti unelmiaan, on tärkeää pysähtyä reflektoimaan saavutuksiaan ja antaa niistä tunnustusta itselleen. On hyvä myös kiittää Jumalaa siitä rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta, jota Hän on antanut. Kiitollisuuspäiväkirja voisi olla hyvä idea, joka ohjaa viipymään niiden asioiden äärellä, jotka ovat menneet hyvin ja kiinnittämään vähemmän huomiota negatiivisiin asioihin. Nekin kyllä hoituvat aikanaan, kun pidän kiinni elämäni ohjaksista. Juuri nyt on tärkeää tuntea iloa siitä pienestä, kukaties suurestakin edistysaskeleesta, jonka uskalsin ottaa jättäen taakseni epäröinnin ja arvuuttelun. Murheet siitä, jaksanko ottaa seuraavan askeleen, voin tuoda rukouksessa Jumalan eteen ja kerta kaikkiaan jättää ne sinne.

Ei kenenkään matka täällä ole pelkkää tasaista taivallusta vaan siihen mahtuu kivikkoisia osuuksia, kaatumisia ja kompurointia. Jos tuntuu, että olet elänyt pumpulissa ja saanut ratkaisut kaikkiin ongelmiin suoraan tarjottimella syliisi, olet ehkä elänyt jossain toisessa maailmassa. Et ole päässyt kasvamaan, koska et ole joutunut haastamaan itseäsi. Todellinen rohkeus ei ole pelon puutetta vaan sitä, että tekee asioita, vaikka pelottaa. Se on pelkoja päin menemistä. Voi toki olla, että kun tarpeeksi monta kertaa altistaa itsensä pelolle, oppii lopulta, että mitään pelättävää ei olekaan. Silloin koittaa vapaus.

Pelkojen kuristusote elämästä katkeaa vain sitä kautta, että ne kohdataan ja niiltä viedään elintila. Elämän täyttäminen positiivisilla asioilla ja merkityksellisillä ihmissuhteilla tuovat elämään sisältöä, jota pelko ei voi syödä. Tee itsellesi hyviä rutiineja, suunnittele tulevaisuutta, täytä maailmasi musiikilla ja pidä yhteyttä läheisiisi. Kaikki tuo vie tilaa pelolta ja saa olosi tuntumaan rauhallisemmalta, kun joudut vastakkain pelkäämäsi asian kanssa. Hallinnan tunne kasvaa etkä enää tunne olevasi kuin vesivirran mukana ajelehtiva kaarnalaiva.

Aina päämäärien ja tavoitteiden ei tarvitse olla suuria. Nuorena sitä kuvitteli, että olen vielä mukana jossain suuressa. Nyt sitä ymmärtää, että kyllä, olen osa Jumalan suurta palapeliä, mutta minun palaseni siinä voi olla jokin ihan pikkiriikkinen. Ehkä elämäni tarkoitus ei valkene edes itselleni tämän elämän aikana, mutta olen silti jättänyt jonkin positiivisen jäljen maailmaan. Ehkä minun ei tarvitse kirjoittaa kirjaa vaan vain tämä yksi pieni blogikirjoitus. Toki Jumalalla voi olla yllätyksiä varalla minullekin.