Kävin perjantaina Vaasan kirkossa Majataloillassa. Majataloilta on Riihimäeltä lähtenyt konsepti, jonka tarkoitus on olla sellainen vuorovaikutteinen, lämminhenkinen musiikin, Sanan ja rukouksen ilta. Majataloilloissa lauletaan paljon Pekka Simojoen kappaleita tai hän esiintyy siellä itse, kuten nyt Et Cetera -kuoron kanssa.

Tykkään kovasti tämän tyyppisestä musiikista. Ehkä vuorovaikutteinen puoli kaikkine pikku tehtävineen (esim. hiero vierustoverin hartioita) ei ole ihan minun juttuni, mutta onneksi voin lintsata niistä liikuntakyvyttömyyden varjolla. Tilaisuudessa puhuivat Ilkka Puhakka ja Jukka Jämsén. Jukka Jämsénin tapa puhua kuuntelevasta rukouksesta ja sen yhteydessä ilmenevästä profetian armolahjasta on minulle hieman uusi, enkä oikein vielä tiedä, mitä siitä ajattelisin. Toisaalta Jumalan äänen kuuleminen on juuri sellainen asia, jota elämääni kaipaisin (kukapa ei?), toisaalta ihmettelen voiko se olla niin yksinkertaista ja arkipäiväistä kuin hän opettaa. Ehkä voisin lukea Jämsénin kirjan Pelkkänä korvana ja arvioida sen perusteella, miten suhtautua asiaan.

Et Ceteran kappaleista parhaiten uppoaa Ei pelolle valtaa. Olen itse aina pelkäämässä jotain, minulla on monta pelkoa ja epäröin aina asioita. Sanat kuuluvat näin:

Ei pelolle valtaa antaa saa,

Kristuksen kanssa taivaltakaa.

Suuri Jumala itse täällä työnsä loppuun vie.

Sillä tämä on Luojan rakas maa,

hyvyyden voimaan turvautukaa

ja kutsukaa kaikki luottamaan.

Jeesus on meille toivo ja tie.